maanantai 8. huhtikuuta 2013

Suomalaisen suvun kaukaisinta historiaa


Suomalaisen suvun kaukaisinta historiaa

Suvun alkujuuret ovat aina hämärän peitossa. Mitä kauemmas historiaan mennään sen hämärämpää ja arvoituksellisempaa sukujuurien tutkiminen on. Parikkalan Kirjavalassa ja seudun muissakin kylissä esiintyvää sukunimeä, jo 1600-luvun loppupuolen tuomiokirjoissa olevaa Suomalainen –muotoa en ole Säämingistä löytänyt, vaikka tuomiokirjoissa kerrotaan ratsumies Lauri Laurinpojan asumisesta Savossa. Suomalaisia esiintyy Etelä-Savon alueella useammassakin paikassa. Puumalan Hamulan kylässä on 1600-luvun alkupuolella asunut kauan aikaa Matti Suomalainen, armeijan kersantti. Joroisten Kerisalosta löytyy Martti Suomalainen, sama mies on asunut aiemmin Rantasalmen puolella. Kerimäellä on jo 1630-luvulla ollut Lemetti Matinpoika Suomalainen sekä Pekka Suomalainen äitinsä Marketta Pekantyttären kanssa Haapalan neljänneksen asukkeina. Oma Suomalaiskylänsä on sijainnut ja sijaitsee vielä tänäkin päivänä Lemin, aiemmin Savitaipaleen alueella. Sieltä löytyy Suomalaisia pitkin 1600-lukua.

Historiallisia juuria Säämingin Kommerniemellä

Oletamme kuitenkin vakaasti, että Säämingin Kommerniemellä asunut Lauri Laurinpoika ja Joukion (myöhemmin Parikkalan) Kirjavalassa asunut ja tuomiokirjoissa esiintyvä Lauri Laurinpoika Suomalainen ovat sama henkilö. Ensinnäkin Lauri Laurinpoika katoaa Säämingin kirjoista vuoden 1670 jälkeen. Mies perheineen on siis muuttanut jonnekin. Toiseksi; tuomiokirjoissa mainitaan raha-asiaan liittyen Lauri Laurinpoika Suomalaiseen liittyviä asioita. Kerrotaan hänen tilanpidostaan Savon puolella, Erik Nyländerin nimi mainitaan ja kyseinen henkilö on asunut Säämingissä lähes naapurina Otavaniemen alueella eli viereisessä kylässä. Erikin isä Mikko Erikinpoika Nyländer on ollut lähes yhtä varakas talonpitäjä kuin Lauri Laurinpoika. Sukunimi, joita lähes kaikilla miehillä on kirjoissa, puuttuu kuitenkin tältä Laurilta, vaikka se itäisellä murrealueella on yleensä kaikilla miehillä. Todennäköisesti se on annettu vasta Kirjavalaan muuton jälkeen mahdollisesti suvun tiedossa olevan lähtöpaikan mukaan tai sitten se on ollut suvulla jonkinlaisessa miesmuistissa, mutta sitä ei ole käytetty jostain syystä.

Mistä Lauri saapui Kommerniemelle?

Mistä sitten Lauri Laurinpoika on tullut Kommerniemelle? Tämä on varmaan seuraava kysymys. Professori Paavo Seppänen on kirjoittanut laajan ja kattavan historian Sulkavan pitäjästä. Sulkava on kuulunut Sääminkiin Iitlahden neljänneskuntana Säämingin hallintopitäjän perustamisesta alkaen ja itsenäistyi 1630. Naapuruksilla on siis ollut yhteinen historia siihen asti. Otavanniemi on ollut Iitlahden kymmenyskunta ja Kommerniemi kylä Otavanniemen alueella. Joissakin asiakirjoissa koko alueesta on käytetty Otavanniemen nimeä, joissakin Kommerniemi on omana kylänään. Seppänen on siis tutkinut myös pitäjien rajaseudun asutusta ja hänen mukaansa 1620-luvulla ilmestyivät manttaaliluetteloon Erik ja Lars Mikkelssonin eli Eerik ja Lauri Mikaelinpojan nimet. Edellinen eli Erik, joka ilmeisesti oli monissa tehtävissä kuten lainlukijana, tuomarinkirjurina ja Pien-Savon voutina toiminut ratsumies Erik Mikaelinpoika Sölfverarm, omisti lukuisten eri pitäjissä olleiden tilustensa lisäksi vuodesta 1628 lähtien osan Iitlahden kartanoa Sulkavalla ja jälkimmäinen, tämä meidän oletettu esi-isämme Lauri, oli Otavanniemellä eli Kommerniemellä Erik Philipssonin tilukset hallintaansa hankkinut ratsumies ja myöhempi linnankirjuri, isännöi Otavanniemen lisäksi Sulkavalla Kaipolassa Korholan kartanon eli myöhemmän Koivumäen tiluksia. Lauri asui vuoden 1644 myllytulli- ja manttaaliluettelon mukaan Savonlinnan malmilla. Kommerniemellä ja Korholan kartanossa asuivat piiat ja rengit. Niissä varmasti käytiin oleskelemassa välillä. Nuorempi Lauri ilmestyy veroluetteloihin varsin myöhään, eikä häntä näy missään vaiheessa isä-Laurin perheen mukana manttaaliluettelossa. Varmasti ovat kuitenkin isä ja poika. Poika-Lauri on voinut pestautua ratsupalveluun jo kohta aikuistuttuaan, eikä sen vuoksi ole mukana isänsä perheen pääluvussa, tiedäpä häntä. Seppänen mainitsee vielä, että ennen 1660-luvun päättymistä vaihtuivat myös Korholan kartanon omistajat. Vielä vuonna 1664 talo oli Otavanniemellä asuneen Lauri Mikaelinpojan pojan Lauri Laurinpojan nimissä, mutta jo ennen 1660-luvun päättymistä sen omisti kruununvouti Johan Graan. Tämäkin asia puhuu sen puolesta, että kotipaikka on vaihtunut kauemmas. Paavo Seppänen pitää Erik ja Lauri Mikaelinpoikia jo säätyläisiin kuuluvina valittaen sitä, että kun heidän omistamansa tilukset Iitlahti ja Korhola joutuivat säätyläisten hallintaan, merkitsi se huomattavaa muutosta kylien elämässä. Vuoden 1644 manttaliluettelon mukaan Iitlahden kartanoa hallitsi Erik Mikaelinpoika, mutta sinne on kirjattu vain kaksi renkiä ja kolme piikaa. Pitihän sitä palveluskuntaa olla sitten paikalla, kun isäntä armollisesti saapui katsastamaan tiluksiaan. Näitä tiluksia hänellä oli Jacob Habermanin 1620 tekemän maantarkastusluettelon mukaan myös Rantasalmen puolella Tuusmäessä ja Haapalan kylässä, missä Erik Mikaelinpoika on juuri tullut viljelemään Nuutti Erikinpojan maita. Kaskimaata oli 6 tynnyrinalaa Haapataipaleessa ja 10 kuorman verran heinäniittyä. Tuusmäessä vielä suuremmat tilukset, peltoa 12 tynnörinalaa mm.

Korholassa talo oli komia

1600-luvun virkamiesten asumuksista ei paljon tiedetä, tavallisista savutuvista poikkeavia ne näyttävät kuitenkin Seppäsen mukaan olleen. Röösin 1600-luvun karttapiirroksissa kooltaan tavallista suuremmat talot oli esitetty kaksoistaloina, mikä saattaa viitata paitsi kyseisten talojen suureen kokoon myös siihen, että niissä oli kaksi sisäänkäyntiä ja tavallista useampia huoneita. Sulkavalla on ollut viisi tällaista taloa. Kaksi näistä taloista, Iitlahden ja Korholan kartanot kuuluivat herrasväelle, edellisen omisti Erik Mikaelinpoika ja jälkimmäisen hänen veljensä linnan alikirjuri Lauri Mikaelinpoika, sukumme esi-isiä. Kun Olavinlinnasta myytiin voudintilien mukaan tiiliä ja kalkkia linnan omalle väelle, on siis mahdollista, että uloslämpiävä tiiliuuni oli Kaipolan Korholan kartanossa ja Lauri Mikaelinpojan asumassa Säämingin Otavanniemessä, sillä linnasta tiiliä ostaneiden joukossa oli vuonna 1644 mm. linnan alikirjuri Lauri Mikaelinpoika. Korholan kartano toimi monia vuosia käräjätalona ja se paloi 1711. Palon jälkeen pidetyillä käräjillä esitettyjen tietojen mukaan palossa tuhoutui uusi tupa, 2 kamaria, kohtalaisessa kunnossa ollut keittiö ja kaksi pirttiä sisustuksineen. Sama talo on todennäköisesti ollut olemassa jo Lauri Laurinpojan aikana.

Palataanpa vielä Kommerniemelle

Kommerniemellä oli 1644 maakirjan mukaan 9 taloa. Lauri Mikaelinpojan lisäksi kylässä olivat isäntinä Monolan saaressa Antti Innanen, Pekka Heikinpoika Innanen ja Paavo Laurinpoika Innanen. Varsinaisella Kommerniemellä olivat Sipi Monosen tila, Juho Taskisen talo, Lauri Innasen asumus, Pekka Martinpoika Lajuisen tilus, Heikki Lajuisen ja Simo Lajuisen talot.
Lorentz Röös, joka itse asui Säämingin Pihlajaniemellä, nykyisin Savonlinnan kaupunkia, oli lainlukijaoppinsa lisäksi taitava kartoittaja. Hän kierteli lähinnä Savon alueella ja teki tiluskarttoja 1640-luvulla. Nämä tiluskartat ovat nykyisin kaikkien tutkittavina internetissä, ”vanhat maakirjakartat –haulla” niitä pääsee selailemaan. Kommerniemen kylän tilukset on kartoitettu ja piirretty 1644. Lauri Mikaelinpojalla oli viljelyksessään 3 3/16 pannia viljaa, suopalstalla käytiin heinässä. Ratsastajana Lauri palveli Jacob Bengtsonin komppaniassa. Aiemmin vuonna 1628 Lauri Mikaelinpoika oli ratsastajana Gert Henninghausenin komppaniassa, joka koostui Pien-Savon ratsutalollisista. Komppania talvehti tuolloin Preussissa, Adselissa, Marienburgissa ja Vastseliinissa. Kolmekymmenvuotinen sota oli alkanut kymmenen vuotta aiemmin, joskaan Ruotsi-Suomi ei ollut vielä marssittanut joukkojaan keskiseen Eurooppaan, vaan piti joukoillaan hallussaan aiemmin valtaamiaan alueita.
Lauri Mikaelinpojan perheeseen on vuoden 1635 henkikirjassa kirjattu vaimo Anna Hannuntytär, hän olisi siis varhaisin tunnettu esiäitimme Suomalaisen suvun puolelta. Perheessä oli myös kasvattitytär Riitta Heikintytär, renkinä palveli Heikki Mikonpoika Tiainen. Talossa oli myös piika, jonka nimeä ei kirjassa näy. Vuoden 1647 on Laurin perheeseen kirjattu vaimon lisäksi tytär.  Poika Laurin esiintymisestä ensimmäisen kerran ei ole tietoa. Vuoden 1662 henkikirjassa Lauri Laurinpojan taloudessa henkirahaa maksoi 4 henkeä, Laurin ja vaimon lisäksi renki Lauri Pekanpoika Kyrsyin ja piika Kirsti. Talon vanha veromarkkaluku oli 8, ja myöhemmin maantarkastuksen yhteydessä siitä tuli 3½. Vanhempaa Lauria ei enää tässä vaiheessa näy, liekö saanut surmansa sotapalvelussa Keski-Euroopassa tai tauti tappanut vierailla mailla.

Matkaan kohti Kirjavalaa

 Mikä sitten sai Lauri Laurinpojan lähtemään muuttomatkalle kohti Joukion (Parikkalan) Kirjavalaa? Matka on tapahtunut vuoden 1670 paikkeilla. Vielä 1669 Kommerniemen tila on merkitty rälssiksi eli verovapaaksi, mutta 1675 kirjoissa, vaikka tila on vielä Lauri Laurinpojan nimellä, hänet on merkitty entiseksi isännäksi ja uusi isäntä nimismies Johan Graan maksoi verot. Käkisalmen läänin käräjäpöytäkirjoissa on 1600-luvun lopulla parikin oikeudenkäyntiä, joissa perätään Viipurin porvareilta velkoja. Mahdollisesti Lauri Laurinpoika on käynyt kauppaa sillä suunnalla, ehkä tervalla tai maataloustuotteilla ja jäänyt ilman saataviaan. Toiseksi tilukset Kommerniemellä olivat pienet, marto maa ja kaskeamiseen soveltuvia metsiä oli vähän. Toimeentulo oli niukkaa. Jokin houkutteli lähtemään. Oliko Parikkalaan jo asettunut sukua aiemmin vai mikä oli syynä?  Paljon kysymyksiä jää ilman vastauksia. Kirjavalassa suku viljeli maata, toimi kauppiaina, kestikievarin pitäjinä, sivistyksen ja monenlaisten uudistusten eteenpäin viejinä.
Lauri Laurinpoika Suomalaisella oli poika nimeltään Erik, me sukuseuran jäsenet olemme hänen kahden poikansa Yrjön tai Kustaan jälkeläisiä.

Irene Manninen

1 kommentti:

  1. Mieheni ilmeisesti kuuluu tähän sukuun. Juuret Saaren kylässä itäsuomessa

    VastaaPoista