Suomalaisen suvun
kaukaisinta historiaa
Suvun alkujuuret ovat
aina hämärän peitossa. Mitä kauemmas historiaan mennään sen hämärämpää ja
arvoituksellisempaa sukujuurien tutkiminen on. Parikkalan Kirjavalassa ja
seudun muissakin kylissä esiintyvää sukunimeä, jo 1600-luvun loppupuolen
tuomiokirjoissa olevaa Suomalainen –muotoa en ole Säämingistä löytänyt, vaikka tuomiokirjoissa
kerrotaan ratsumies Lauri Laurinpojan asumisesta Savossa. Suomalaisia esiintyy
Etelä-Savon alueella useammassakin paikassa. Puumalan Hamulan kylässä on
1600-luvun alkupuolella asunut kauan aikaa Matti Suomalainen, armeijan
kersantti. Joroisten Kerisalosta löytyy Martti Suomalainen, sama mies on asunut
aiemmin Rantasalmen puolella. Kerimäellä on jo 1630-luvulla ollut Lemetti
Matinpoika Suomalainen sekä Pekka Suomalainen äitinsä Marketta Pekantyttären
kanssa Haapalan neljänneksen asukkeina. Oma Suomalaiskylänsä on sijainnut ja
sijaitsee vielä tänäkin päivänä Lemin, aiemmin Savitaipaleen alueella. Sieltä
löytyy Suomalaisia pitkin 1600-lukua.
Historiallisia juuria
Säämingin Kommerniemellä
Oletamme kuitenkin
vakaasti, että Säämingin Kommerniemellä asunut Lauri Laurinpoika ja Joukion
(myöhemmin Parikkalan) Kirjavalassa asunut ja tuomiokirjoissa esiintyvä Lauri
Laurinpoika Suomalainen ovat sama henkilö. Ensinnäkin Lauri Laurinpoika katoaa
Säämingin kirjoista vuoden 1670 jälkeen. Mies perheineen on siis muuttanut
jonnekin. Toiseksi; tuomiokirjoissa mainitaan raha-asiaan liittyen Lauri
Laurinpoika Suomalaiseen liittyviä asioita. Kerrotaan hänen tilanpidostaan
Savon puolella, Erik Nyländerin nimi mainitaan ja kyseinen henkilö on asunut
Säämingissä lähes naapurina Otavaniemen alueella eli viereisessä kylässä.
Erikin isä Mikko Erikinpoika Nyländer on ollut lähes yhtä varakas talonpitäjä
kuin Lauri Laurinpoika. Sukunimi, joita lähes kaikilla miehillä on kirjoissa,
puuttuu kuitenkin tältä Laurilta, vaikka se itäisellä murrealueella on yleensä
kaikilla miehillä. Todennäköisesti se on annettu vasta Kirjavalaan muuton
jälkeen mahdollisesti suvun tiedossa olevan lähtöpaikan mukaan tai sitten se on
ollut suvulla jonkinlaisessa miesmuistissa, mutta sitä ei ole käytetty jostain
syystä.
Mistä Lauri saapui
Kommerniemelle?
Mistä sitten Lauri
Laurinpoika on tullut Kommerniemelle? Tämä on varmaan seuraava kysymys.
Professori Paavo Seppänen on kirjoittanut laajan ja kattavan historian Sulkavan
pitäjästä. Sulkava on kuulunut Sääminkiin Iitlahden neljänneskuntana Säämingin
hallintopitäjän perustamisesta alkaen ja itsenäistyi 1630. Naapuruksilla on
siis ollut yhteinen historia siihen asti. Otavanniemi on ollut Iitlahden
kymmenyskunta ja Kommerniemi kylä Otavanniemen alueella. Joissakin
asiakirjoissa koko alueesta on käytetty Otavanniemen nimeä, joissakin
Kommerniemi on omana kylänään. Seppänen on siis tutkinut myös pitäjien
rajaseudun asutusta ja hänen mukaansa 1620-luvulla ilmestyivät
manttaaliluetteloon Erik ja Lars Mikkelssonin eli Eerik ja Lauri Mikaelinpojan
nimet. Edellinen eli Erik, joka ilmeisesti oli monissa tehtävissä kuten
lainlukijana, tuomarinkirjurina ja Pien-Savon voutina toiminut ratsumies Erik
Mikaelinpoika Sölfverarm, omisti lukuisten eri pitäjissä olleiden tilustensa
lisäksi vuodesta 1628 lähtien osan Iitlahden kartanoa Sulkavalla ja
jälkimmäinen, tämä meidän oletettu esi-isämme Lauri, oli Otavanniemellä eli
Kommerniemellä Erik Philipssonin tilukset hallintaansa hankkinut ratsumies ja
myöhempi linnankirjuri, isännöi Otavanniemen lisäksi Sulkavalla Kaipolassa
Korholan kartanon eli myöhemmän Koivumäen tiluksia. Lauri asui vuoden 1644
myllytulli- ja manttaaliluettelon mukaan Savonlinnan malmilla. Kommerniemellä
ja Korholan kartanossa asuivat piiat ja rengit. Niissä varmasti käytiin
oleskelemassa välillä. Nuorempi Lauri ilmestyy veroluetteloihin varsin myöhään,
eikä häntä näy missään vaiheessa isä-Laurin perheen mukana
manttaaliluettelossa. Varmasti ovat kuitenkin isä ja poika. Poika-Lauri on
voinut pestautua ratsupalveluun jo kohta aikuistuttuaan, eikä sen vuoksi ole
mukana isänsä perheen pääluvussa, tiedäpä häntä. Seppänen mainitsee vielä, että
ennen 1660-luvun päättymistä vaihtuivat myös Korholan kartanon omistajat. Vielä
vuonna 1664 talo oli Otavanniemellä asuneen Lauri Mikaelinpojan pojan Lauri
Laurinpojan nimissä, mutta jo ennen 1660-luvun päättymistä sen omisti
kruununvouti Johan Graan. Tämäkin asia puhuu sen puolesta, että kotipaikka on
vaihtunut kauemmas. Paavo Seppänen pitää Erik ja Lauri Mikaelinpoikia jo
säätyläisiin kuuluvina valittaen sitä, että kun heidän omistamansa tilukset
Iitlahti ja Korhola joutuivat säätyläisten hallintaan, merkitsi se huomattavaa
muutosta kylien elämässä. Vuoden 1644 manttaliluettelon mukaan Iitlahden
kartanoa hallitsi Erik Mikaelinpoika, mutta sinne on kirjattu vain kaksi renkiä
ja kolme piikaa. Pitihän sitä palveluskuntaa olla sitten paikalla, kun isäntä
armollisesti saapui katsastamaan tiluksiaan. Näitä tiluksia hänellä oli Jacob
Habermanin 1620 tekemän maantarkastusluettelon mukaan myös Rantasalmen puolella
Tuusmäessä ja Haapalan kylässä, missä Erik Mikaelinpoika on juuri tullut
viljelemään Nuutti Erikinpojan maita. Kaskimaata oli 6 tynnyrinalaa
Haapataipaleessa ja 10 kuorman verran heinäniittyä. Tuusmäessä vielä suuremmat
tilukset, peltoa 12 tynnörinalaa mm.
Korholassa talo oli
komia
1600-luvun virkamiesten
asumuksista ei paljon tiedetä, tavallisista savutuvista poikkeavia ne näyttävät
kuitenkin Seppäsen mukaan olleen. Röösin 1600-luvun karttapiirroksissa kooltaan
tavallista suuremmat talot oli esitetty kaksoistaloina, mikä saattaa viitata
paitsi kyseisten talojen suureen kokoon myös siihen, että niissä oli kaksi
sisäänkäyntiä ja tavallista useampia huoneita. Sulkavalla on ollut viisi tällaista
taloa. Kaksi näistä taloista, Iitlahden ja Korholan kartanot kuuluivat
herrasväelle, edellisen omisti Erik Mikaelinpoika ja jälkimmäisen hänen
veljensä linnan alikirjuri Lauri Mikaelinpoika, sukumme esi-isiä. Kun
Olavinlinnasta myytiin voudintilien mukaan tiiliä ja kalkkia linnan omalle
väelle, on siis mahdollista, että uloslämpiävä tiiliuuni oli Kaipolan Korholan
kartanossa ja Lauri Mikaelinpojan asumassa Säämingin Otavanniemessä, sillä
linnasta tiiliä ostaneiden joukossa oli vuonna 1644 mm. linnan alikirjuri Lauri
Mikaelinpoika. Korholan kartano toimi monia vuosia käräjätalona ja se paloi
1711. Palon jälkeen pidetyillä käräjillä esitettyjen tietojen mukaan palossa
tuhoutui uusi tupa, 2 kamaria, kohtalaisessa kunnossa ollut keittiö ja kaksi
pirttiä sisustuksineen. Sama talo on todennäköisesti ollut olemassa jo Lauri
Laurinpojan aikana.
Palataanpa vielä
Kommerniemelle
Kommerniemellä oli 1644 maakirjan
mukaan 9 taloa. Lauri Mikaelinpojan lisäksi kylässä olivat isäntinä Monolan
saaressa Antti Innanen, Pekka Heikinpoika Innanen ja Paavo Laurinpoika Innanen.
Varsinaisella Kommerniemellä olivat Sipi Monosen tila, Juho Taskisen talo,
Lauri Innasen asumus, Pekka Martinpoika Lajuisen tilus, Heikki Lajuisen ja Simo
Lajuisen talot.
Lorentz Röös, joka itse
asui Säämingin Pihlajaniemellä, nykyisin Savonlinnan kaupunkia, oli
lainlukijaoppinsa lisäksi taitava kartoittaja. Hän kierteli lähinnä Savon
alueella ja teki tiluskarttoja 1640-luvulla. Nämä tiluskartat ovat nykyisin
kaikkien tutkittavina internetissä, ”vanhat maakirjakartat –haulla” niitä pääsee
selailemaan. Kommerniemen kylän tilukset on kartoitettu ja piirretty 1644. Lauri
Mikaelinpojalla oli viljelyksessään 3 3/16 pannia viljaa, suopalstalla käytiin
heinässä. Ratsastajana Lauri palveli Jacob Bengtsonin komppaniassa. Aiemmin vuonna
1628 Lauri Mikaelinpoika oli ratsastajana Gert Henninghausenin komppaniassa,
joka koostui Pien-Savon ratsutalollisista. Komppania talvehti tuolloin
Preussissa, Adselissa, Marienburgissa ja Vastseliinissa. Kolmekymmenvuotinen
sota oli alkanut kymmenen vuotta aiemmin, joskaan Ruotsi-Suomi ei ollut vielä
marssittanut joukkojaan keskiseen Eurooppaan, vaan piti joukoillaan hallussaan
aiemmin valtaamiaan alueita.
Lauri Mikaelinpojan
perheeseen on vuoden 1635 henkikirjassa kirjattu vaimo Anna Hannuntytär, hän
olisi siis varhaisin tunnettu esiäitimme Suomalaisen suvun puolelta. Perheessä
oli myös kasvattitytär Riitta Heikintytär, renkinä palveli Heikki Mikonpoika
Tiainen. Talossa oli myös piika, jonka nimeä ei kirjassa näy. Vuoden 1647 on
Laurin perheeseen kirjattu vaimon lisäksi tytär. Poika Laurin esiintymisestä ensimmäisen
kerran ei ole tietoa. Vuoden 1662 henkikirjassa Lauri Laurinpojan taloudessa
henkirahaa maksoi 4 henkeä, Laurin ja vaimon lisäksi renki Lauri Pekanpoika
Kyrsyin ja piika Kirsti. Talon vanha veromarkkaluku oli 8, ja myöhemmin
maantarkastuksen yhteydessä siitä tuli 3½. Vanhempaa Lauria ei enää tässä
vaiheessa näy, liekö saanut surmansa sotapalvelussa Keski-Euroopassa tai tauti
tappanut vierailla mailla.
Matkaan kohti
Kirjavalaa
Mikä sitten sai Lauri Laurinpojan lähtemään
muuttomatkalle kohti Joukion (Parikkalan) Kirjavalaa? Matka on tapahtunut
vuoden 1670 paikkeilla. Vielä 1669 Kommerniemen tila on merkitty rälssiksi eli
verovapaaksi, mutta 1675 kirjoissa, vaikka tila on vielä Lauri Laurinpojan
nimellä, hänet on merkitty entiseksi isännäksi ja uusi isäntä nimismies Johan
Graan maksoi verot. Käkisalmen läänin käräjäpöytäkirjoissa on 1600-luvun
lopulla parikin oikeudenkäyntiä, joissa perätään Viipurin porvareilta velkoja.
Mahdollisesti Lauri Laurinpoika on käynyt kauppaa sillä suunnalla, ehkä
tervalla tai maataloustuotteilla ja jäänyt ilman saataviaan. Toiseksi tilukset
Kommerniemellä olivat pienet, marto maa ja kaskeamiseen soveltuvia metsiä oli
vähän. Toimeentulo oli niukkaa. Jokin houkutteli lähtemään. Oliko Parikkalaan
jo asettunut sukua aiemmin vai mikä oli syynä? Paljon kysymyksiä jää ilman vastauksia.
Kirjavalassa suku viljeli maata, toimi kauppiaina, kestikievarin pitäjinä,
sivistyksen ja monenlaisten uudistusten eteenpäin viejinä.
Lauri Laurinpoika
Suomalaisella oli poika nimeltään Erik, me sukuseuran jäsenet olemme hänen
kahden poikansa Yrjön tai Kustaan jälkeläisiä.
Irene Manninen
Mieheni ilmeisesti kuuluu tähän sukuun. Juuret Saaren kylässä itäsuomessa
VastaaPoista